Rinneturvallisuus

Rinnesäännöt eivät muutu kauden mukana, mutta niiden merkitys kasvaa hiihtolomaviikoilla, kun rinteet täyttyvät ja etäisyydet muihin laskijoihin lyhenevät. Tammikuun kova, tasainen pohja sallii suuremmat nopeudet kuin maaliskuun sohjoinen iltapäivä — molemmissa tilanteissa vauhti pitää silti sovittaa omaan taitoon ja rinteen kuntoon, ei toisinpäin.

FIS:n kymmenen sääntöä

Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n kymmenen käytössääntöä ovat vakiintunut kansainvälinen mittapuu siitä, miten rinteessä käyttäydytään, ja niitä käytetään myös Suomessa lähtökohtana arvioitaessa vastuuta laskettelutapaturmissa, vaikka ne eivät sinänsä ole varsinaista lainsäädäntöä.

1. Muiden huomioiminen — jokaisen on käyttäydyttävä niin, ettei vaaranna tai vahingoita muita.
2. Vauhdin ja laskutavan hallinta — vauhti ja laskutapa on sovitettava omaan taitoon, maastoon, lumeen, sääolosuhteisiin ja rinteen liikennemäärään.
3. Reitinvalinta — takaa tulevan on valittava reittinsä niin, ettei vaaranna edellä laskevaa.
4. Ohitus — ohittaa saa ylä- tai alapuolelta, vasemmalta tai oikealta, mutta aina niin paljon tilaa jättäen, että ohitettava voi liikkua vapaasti.
5. Rinteeseen tulo, uudelleen lähtö ja ylöspäin liikkuminen — rinteeseen saapuvan, pysähdyksen jälkeen uudelleen lähtevän tai ylöspäin liikkuvan on katsottava sekä ylös- että alaspäin varmistaakseen, ettei vaaranna itseään tai muita.
6. Pysähtyminen — pysähtymistä kapeissa kohdissa tai huonon näkyvyyden alueilla on vältettävä, ja kaatumisen jälkeen tällainen paikka on tyhjennettävä mahdollisimman nopeasti.
7. Nouseminen ja laskeutuminen jalan — jalan nousevan tai laskeutuvan on pysyteltävä rinteen reunassa.
8. Merkintöjen ja opasteiden noudattaminen — kaikkien on noudatettava rinteen merkintöjä ja opasteita, sulkuja ja varoituksia mukaan lukien.
9. Auttamisvelvollisuus — jokainen on velvollinen auttamaan onnettomuuspaikalla.
10. Tunnistautuminen — onnettomuuteen osallisen, olipa todistaja tai osapuoli, on vaihdettava yhteystietonsa.

Suomalaiset hiihtokeskukset julkaisevat omat rinnesääntönsä, jotka noudattelevat sisällöltään pitkälti samoja periaatteita: jonotus ja hissiltä poistuminen, oman taitotason mukainen rinteenvalinta, riittävä ohitusetäisyys, pysähtyminen vain näkyvälle paikalle, reunassa pysyminen noustessa tai kävellessä, vauhdin hallinta, kelkkailun rajoittaminen omille alueilleen, oma vastuu, päihteettömyys sekä velvollisuus auttaa ja ilmoittaa onnettomuuksista henkilökunnalle. Käytännössä nämä kaksi sääntöjoukkoa täydentävät toisiaan: FIS-säännöt antavat kansainvälisen mittapuun, kotimainen rinnesääntö sovittaa sen paikalliseen rinteeseen.

Rinteiden vaikeusasteet Suomessa

Suomen Hiihtokeskusyhdistys SHKY luokittelee rinteet neljään väriin, ja luokitus perustuu — poiketen monesta muusta maasta — nimenomaan ilmoitettuun jyrkkyysprosenttiin:

Väri	Vaikeusaste	Jyrkkyys (arvio)
Vihreä	erittäin helppo	noin alle 15 %
Sininen	helppo	noin 15–25 %
Punainen	keskivaikea	noin 25–45 %
Musta	vaikea	yli noin 45 %

Luokitus ei perustu koko rinteen keskimääräiseen kaltevuuteen vaan sen jyrkimpään osuuteen — tarkemmin sanottuna kohtaan, joka on vähintään 50 metriä leveä tai jossa jyrkät osuudet muodostavat yhteensä vähintään kymmenesosan rinteen kokonaispituudesta. Yksi ja sama rinne voi siis tuntua suurimmalta osaltaan helpolta, mutta saada silti korkeamman vaikeusluokan yhden lyhyen jyrkän kohdan takia. Tämä kannattaa muistaa, kun valitsee rinnettä pelkän värin perusteella: punaiseksi merkitty rinne voi olla suurimmaksi osaksi helppo, mutta sisältää yhden lyhyen, selvästi jyrkemmän pätkän.

Väri-luokittelu itsessään — vihreä, sininen, punainen, musta — on sama tuttu järjestelmä kuin Alppien hiihtokeskuksissa, ja se on siksi tuttu myös ulkomailla laskettelua kokeilleelle. Erona on se, että SHKY sitoo värit selvästi ilmoitettuun prosenttilukuun, kun taas Alppimaiden käytäntö on yleisesti kuvailevampi eikä perustu yhteen yksittäiseen, kaikkialla samaan viralliseen prosenttistandardiin.

Kypärä ei ole pakollinen, mutta on vakiovaruste

Suomen laissa ei ole vaatimusta kypärän käytöstä laskettelussa tai lumilautailussa. Siitä huolimatta kypärän käyttöä pidetään erittäin suositeltavana, ja käytännössä se on jo vakiintunut osa varustusta: SHKY:n mukaan lapsilla kypärän käyttöaste lähentelee sataa prosenttia, ja aikuisilla pipon valitseminen kypärän sijaan on pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Kypärän tulee istua tukevasti, peittää otsa eikä valua taaksepäin. Malliin kannattaa kiinnittää huomiota myös korvien osalta: osassa kypäriä korvat ovat kiinteän kuoren sisällä, osassa irrotettavien pehmustettujen korvalappujen alla, ja valinta kannattaa tehdä sään ja oman lämmöntunteen mukaan. Kypärän kuluminen kannattaa tarkistaa säännöllisesti — materiaalit heikkenevät iän ja käytön myötä, minkä vuoksi vanhaa kypärää ei kannata käyttää loputtomiin, vaikka se näyttäisi ulkoisesti ehjältä.

Hissietiketti

Hissijonossa mennään omalla vuorolla ilman kiilaamista, ja porteille siirrytään vasta, kun on valmis nousemaan. Hissilippu kannattaa pitää sellaisessa taskussa, josta lukija tavoittaa sen helposti ilman muita kortteja, avaimia tai puhelinta häiritsemässä lukua. Sauvoja pidetään uloimmassa kädessä ranneremmit irrotettuina, ja huivien tai reppujen hihnojen on oltava niin kiinni, etteivät ne voi tarttua hissin mekanismiin. Lumilautailija irrottaa takasiteen ennen nousua, jotta hississä poistuminen sujuu nopeasti eikä jää roikkumaan lastausalueelle. Hississä istutaan rauhassa, eikä varusteita saa raahata lastausrampilla tai rinteessä — se voi vaurioittaa hissin vaijeria ja jumittaa koko linjan kaikilta muiltakin. Poistutaan vain merkitylle purkualueelle, ja kaatumisen sattuessa siirrytään itse ja varusteet nopeasti hissilinjan sivuun; kaatuminen on tavallista eikä siitä tarvitse hätääntyä, sillä henkilökunta on tottunut auttamaan. Sekä ala- että yläasemalla on selvästi merkityt hätäpysäytyspainikkeet, ja mahdollisesta viasta ilmoitetaan aina hissihenkilökunnalle heti.

Kuka valvoo turvallisuutta

Suomessa hiihtokeskusten asiakasturvallisuutta koskevaa ohjeistusta on julkaissut Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes, ja toissijaisten lähteiden mukaan Tukes vastaa erityisesti asiakasturvallisuuden puolesta — esimerkiksi siitä, että henkilökunta opastaa asiakkaita ja valvoo hissin oikeaa käyttöä — kun taas alueelliset aluehallintovirastot osallistuvat hissilaitteiston teknisen turvallisuuden valvontaan. Tätä vastuunjakoa ei ole tässä tarkistettu suoraan viranomaisten omista asiakirjoista, joten sitä kannattaa pitää yleiskuvana, ei tarkkana muodollisena kuvauksena.

Näiden sääntöjen soveltaminen käytännössä on kuvattu tarkemmin laskettelun aloittamisen oppaassa ja lumilautailun aloittamisen oppaassa. Laskettelukypärän valintaperusteista kerrotaan omalla sivullaan, ja jos rinteeseen ollaan viemässä lasta, lasten laskettelun opas täydentää tätä sivua.