Näin aloitat laskettelun

Ensimmäinen laskettelupäivä on helpoin ajoittaa kohtaan, jossa rinteessä on tarpeeksi alustaa mutta ei vielä ruuhkaa. Loka-marraskuun ensilumi on usein ohut ja jäinen, kun taas tammi-helmikuun paksu, koneellisesti hoidettu pohja kestää harjoittelun ja kaatumiset huomattavasti paremmin. Kausi antaa tähän monta hyvää hetkeä, kunhan osaa katsoa hieman pidemmälle kuin vain lähimpään vapaapäivään.

Miksi ajoitus kannattaa miettiä etukäteen

Kausi ei ole tasainen alusta alkuun loppuun. Loka-marraskuussa lunta on usein vasta paikoin, ja koneellisesti tehty pohja voi olla ohut ja kova — hyvä harjoitteluympäristö vasta kun kylmä säilyy tarpeeksi pitkään, jotta pohja saadaan kunnolla ajettua. Joulun jälkeen ja tammikuussa pakkasjaksot pitävät pohjan tasaisena ja ennustettavana, mikä on juuri sitä, mitä aurajarrutusta ja ensimmäisiä kaarteita opetteleva tarvitsee: kaatuminen sattuu, mutta pinta ei ole liukas jää eikä pehmeä sohjo. Maaliskuussa päivät pitenevät ja aurinko pehmentää pintaa iltapäivää kohti — silloin aamupäivä on usein parempi hetki harjoitella kuin auringon lämmittämä iltapäivä, jolloin pohja muuttuu raskaaksi ja epätasaiseksi. Hiihtolomaviikkoja kannattaa välttää, jos tavoitteena on rauhallinen rinne ilman jonoja.

Suksen pituuden valinta

Suksen pituus vaikuttaa suoraan siihen, kuinka helppo sitä on kääntää. Yleisnyrkkisääntönä suksen tulisi seistessä ylettyä jonnekin leuan ja päälaen välille. Aloittelija valitsee tästä välistä yleensä lyhyemmän vaihtoehdon, koska lyhyempi suksi kääntyy kevyemmin ja antaa enemmän tilaa virheille — pidempi suksi puolestaan on vakaampi vasta suuremmilla nopeuksilla, joita aloittelija ei ensimmäisillä kerroilla vielä tarvitse. Myös paino vaikuttaa: painavampi hiihtäjä tarvitsee yleensä pidemmän suksen tasapainon säilyttämiseksi, kevyempi lyhyemmän.

Yhden valmistajan taulukko havainnollistaa, miten pituus ja taso yhdessä ohjaavat valintaa:

Hiihtäjän pituus	Aloittelija	Keskitaso	Expert
152 cm	140 cm	150 cm	158 cm
168 cm	155 cm	165 cm	173 cm
183 cm	170 cm	180 cm	188 cm

Toinen, tasoperusteinen tapa mitoittaa suksi on vähentää tai lisätä senttejä omaan pituuteen: ensikertalaiselle noin 15 cm lyhyempi suksi, aloittelijalle noin 10 cm lyhyempi, keskitasoiselle noin 5 cm lyhyempi, edistyneelle suunnilleen oman pituinen ja expert-tasoiselle noin 5 cm pidempi. Lähteet eivät ole täysin yksimielisiä siitä, kuinka paljon lyhyempi “aloittelijan” suksi tarkalleen on omaan pituuteen nähden — edellä mainittu valmistajan taulukko esittää aloittelijan suksen olevan reilun kymmenen sentin luokkaa lyhyempi, kun taas jälkimmäinen tasoasteikko antaa vain noin kymmenen sentin vähennyksen. Tarkkaa yhtä oikeaa lukua ei siis kannata hakea; tärkeämpää on kokeilla suksea liikkeessä ja kysyä neuvoa vuokraamosta, joka näkee heti, jos suksi tuntuu liian pitkältä käännöksissä.

Ensimmäinen kerta rinteessä

Aurajarrutus eli suksien kärkien kääntäminen sisäänpäin niin, että sukset muodostavat kiilan, on ensimmäinen ja tärkein opeteltava liike: se hidastaa vauhtia ja mahdollistaa pysähtymisen hallitusti. Sen jälkeen opetellaan painonsiirto sukselta toiselle, mikä on perusta ensimmäisille kaarteille — kun paino siirtyy ulomman jalan sukselle, suksi kääntyy sen suuntaan luonnostaan. Vasta kun aurajarrutus ja painonsiirto sujuvat rauhallisella loivalla rinteellä, kannattaa siirtyä jyrkempään maastoon tai suurempaan vauhtiin. Nämä liikkeet on huomattavasti helpompi omaksua ohjatusti kuin yksin kokeillen, ja hiihtokoulu on tähän luontevin tapa: opettaja näkee heti, mistä pienestä asennon virheestä epävarmuus johtuu.

Hissin käyttö kannattaa opetella rauhallisessa vaiheessa: tuolihississä istutaan paikallaan poistaen ranneremmit sauvoista, ja pujottelu- tai baby-hississä pidetään tasapaino painamalla suksien kärjet suoraan eteenpäin ja polvet hieman koukussa. Ensimmäisillä kerroilla hissin nousu ja poistuminen jännittävät usein enemmän kuin itse laskeminen, mutta rutiini tulee muutaman kerran jälkeen. Tarkemmat hissietiketin ja rinnesääntöjen kohdat on koottu rinneturvallisuussivulle, josta löytyvät myös kansainväliset FIS-säännöt, jotka määrittävät, miten rinteessä toimitaan muiden suhteen.

Rinteen valinta kauden mukaan

Rinteiden vaikeusaste jaetaan Suomessa neljään väriin: vihreä, sininen, punainen ja musta, jyrkkyyden mukaan. Aloittelija pysyttelee vihreällä tai sinisellä, kunnes aurajarrutus ja peruskaarteet ovat hallussa — vaikeamman rinteen kokeileminen liian aikaisin johtaa usein siihen, että perusliikkeet unohtuvat pelon tieltä. Tammikuun pakkasjaksoina hoidettu pohja on tasainen ja ennustettava harjoitteluun, kun taas maaliskuun auringossa pinta pehmenee päivän mittaan — aamupäivä on silloin usein parempi aika aloittelijalle kuin iltapäivän sohjoinen rinne. Rinteen valinnassa kannattaa myös katsoa, kuinka leveä ja loiva se on kokonaisuudessaan, sillä kapea rinne täyttyy nopeasti muista laskijoista ja tekee harjoittelusta stressaavampaa.

Varusteet ensimmäiselle kerralle

Kypärä ei ole Suomessa lakisääteinen laskettelussa, mutta sen käyttö on vahvasti suositeltua, ja lapsilla käyttöaste on käytännössä lähes täydellinen. Aikuinenkin hyötyy kypärästä jo ensimmäisellä kerralla, kun kaatumiset ovat vielä tavallisia. Kerrospukeutuminen kannattaa suunnitella niin, että alimmainen kerros siirtää kosteutta pois iholta, keskimmäinen lämmittää ja päällimmäinen suojaa tuulelta ja lumelta — hikoilu on ensimmäisillä kerroilla tavallista, kun keho ei vielä tiedä, mihin liikkeisiin rentoutua. Laskettelukypärän valinnasta ja suksen pituuden tarkemmasta mitoituksesta on omat sivunsa, samoin kuin laskettelusuksista yleisemmin.

Vuokraus vai oma varustus

Ensimmäisillä kerroilla vuokravälineet ovat usein järkevin valinta: taito ja mieltymykset muuttuvat nopeasti, eikä kannata sitoutua tiettyyn suksimalliin ennen kuin tietää, millainen laskutyyli tuntuu omalta. Vuokraamon henkilökunta osaa myös sovittaa suksen pituuden ja monon koon paikan päällä, mikä on erityisesti ensimmäisellä kerralla arvokasta apua. Vasta kun laskukertoja on kertynyt useampia ja oma taso alkaa vakiintua, oman varustuksen hankinta alkaa kannattaa — silloin myös suksen pituuden valinta osataan tehdä tarkemmin oman laskutyylin mukaan, ei pelkän nyrkkisäännön perusteella.

Fyysinen valmistautuminen

Laskettelu kuormittaa erityisesti reisiä ja tasapainoa ylläpitäviä lihaksia tavalla, johon moni ei ole arjessa tottunut. Ensimmäisen päivän jälkeinen lihaskipu on tavallista, eikä se tarkoita, että jotain olisi tehty väärin — se kertoo vain siitä, että lihakset ovat tehneet uudenlaista työtä. Lyhyet tauot päivän aikana pitävät jalat tuoreempina pidempään kuin yhtäjaksoinen laskeminen aamusta iltaan, ja väsyneenä tehdyt kaarteet ovat myös alttiimpia kaatumisille kuin virkeänä tehdyt.

Sään vaikutus päivän kulkuun

Pilvinen, tasainen valo on aloittelijalle usein helpompi kuin kirkas aurinko, koska rinteen muodot ja epätasaisuudet erottuvat paremmin ilman kovia varjoja. Kirkkaalla pakkasella pinta voi olla kova ja liukas erityisesti aamulla ennen kuin rinne on ehtinyt hieman lämmetä, kun taas tuulisella säällä hissit voivat olla ajoittain suljettuina turvallisuussyistä. Näihin ei voi vaikuttaa etukäteen, mutta niihin kannattaa varautua henkisesti: rauhallinen suhtautuminen sään tuomiin muutoksiin tekee päivästä sujuvamman kuin turhautuminen olosuhteisiin, joita ei voi muuttaa. Sama pätee lumen laatuun — jäinen aamu muuttuu usein ajettavammaksi puolilta päivin, kun aurinko on ehtinyt pehmentää pintaa edes hieman.

Yleisimmät alkuvaiheen virheet

Moni aloittelija nojaa vaistomaisesti taaksepäin, koska se tuntuu turvallisemmalta — todellisuudessa taka-asento vaikeuttaa suksien kääntämistä ja lisää kaatumisen riskiä, koska paino ei enää ohjaa suksien kärkiä. Toinen tyypillinen virhe on katseen kiinnittäminen omiin jalkoihin suksien sijaan eteenpäin: kun katse on ylhäällä, keho reagoi rinteen muotoihin luonnollisemmin ja ajoissa. Kolmas yleinen tapa on jännittää polvet suoriksi, jolloin rinteen pienetkin epätasaisuudet tuntuvat äkkinäisinä tärähdyksinä — pehmeästi koukistetut polvet toimivat iskunvaimentimena ja tekevät laskemisesta huomattavasti sujuvampaa.

Malttia ja toistoja

Ensimmäisellä kerralla kannattaa varata aikaa: perusasennon ja aurajarrutuksen sisäistäminen vie yleensä useamman laskukerran, eikä hissijonossa tai rinteessä kannata hätiköidä. Moni aloittelija haluaisi siirtyä nopeasti parallel-kaarteisiin, mutta aurajarrutuksesta luopuminen liian aikaisin johtaa usein vauhdin menettämiseen hallinnasta. Kausi antaa harjoitteluun tilaa — loka-marraskuun hiljaisemmat arkipäivät ja tammi-helmikuun pitkät, kylmät iltapäivät ovat molemmat hyviä hetkiä harjoitella ilman ruuhkaa, ja moni taito, joka tuntuu ensimmäisellä kerralla mahdottomalta, on parin laskukerran jälkeen jo selkärangassa.