Maastohiihto

Perinteinen tyyli ja luistelu eroavat sekä tekniikaltaan että sauvan pituudeltaan. Kausikirjan opas maastohiihdon aloittamiseen, välineisiin ja latuihin.

Yksittäinen ladattu hiihtolatu kulkee lumen painamien kuusten välissä

Maastohiihdon kausi alkaa usein ennen laskettelukeskusten avautumista, heti kun ensimmäinen latu-ura on ajettu, ja jatkuu pisimmillään kevään aurinkoisiin, kantaviin latuihin asti. Loka-marraskuun tekolumiladut ja maaliskuun paahteiset päivät vaativat kumpikin hieman erilaista suhtautumista voiteluun ja tekniikkaan, mutta perusvälineet pysyvät samoina koko kauden.

Kausi latujen näkökulmasta

Ensimmäiset ladut ajetaan usein tekolumesta jo ennen kuin luonnonlumi kantaa muualla, ja nämä varhaiset ladut ovat tyypillisesti kapeampia ja herkempiä sulamiselle kuin keskitalven ladut. Joulun jälkeen ja tammikuussa lumipeite on yleensä vahvimmillaan, ja koneellisesti hoidetut ladut kestävät päivittäistä käyttöä ilman että pohja rikkoutuu. Maaliskuussa päivät pitenevät ja aurinko alkaa vaikuttaa latuun voimakkaasti: aamu on usein kova ja nopea, kun taas iltapäivällä lumi pehmenee ja hiihto muuttuu raskaammaksi. Moni kokenut hiihtäjä ajoittaakin pidemmät lenkkinsä juuri aamuun kevätkaudella.

Perinteinen vai luistelu

Perinteisessä tyylissä sukset liikkuvat eteenpäin ladun valmiissa jäljissä, ja työntövoima syntyy pito- ja liukuvaiheen vuorottelusta. Se on aloittelijalle luontevampi, koska ladun urat ohjaavat suksien suuntaa eikä tasapainoa tarvitse hallita sivusuunnassa yhtä paljon. Luistelutyylissä latu-uria ei käytetä lainkaan, vaan sukset työnnetään viistoon ulospäin luistellen tasaisella ladun pohjalla — tekniikka muistuttaa luistelua ja vaatii enemmän tasapainoa ja vartalon kiertoa, mutta on nopeampi kunnon ja tekniikan kasvaessa. Suurin osa hoidetuista laduista tarjoaa molemmille oman uransa: keskellä tasainen luisteluosuus, sivussa perinteisen tyylin jäljet, joten kumpaakin tyyliä voi harjoitella samalla lenkillä.

Sauvan pituuden valinta

Sauvan pituus on eri perinteisessä ja luistelutyylissä, ja se kannattaa valita huolella, koska liian pitkä tai lyhyt sauva tekee tekniikan opettelusta hankalampaa ja voi jopa hidastaa oppimista turhaan.

Perinteinen tyyli. Yhden hiihtoalan yhteistyönä laaditun oppaan kaavan mukaan sauvan pituus lasketaan kertomalla oma pituus luvulla 0,85. Käytännön testinä sauva voidaan mitoittaa myös niin, että se ylettyy olkapään korkeudelle, kohtaan jossa olkapää yhtyy käsivarteen. Eri lähteet eivät ole täysin yksimielisiä tarkasta kertoimesta — yksi opas käyttää kerrointa 0,84, toinen 0,83, ja yksinkertaistettu vaihtoehto on vähentää omasta pituudesta suoraan 30 senttiä. Nämä antavat hieman erilaisen lopputuloksen, joten tarkkaa yhtä oikeaa lukua ei ole olemassa — sovitus paikan päällä on aina varmin tapa löytää itselle sopiva mitta.

Luistelutyyli. Sama yhteistyössä laadittu opas antaa luistelusauvalle kaavan oma pituus kerrottuna luvulla 0,90 vähimmäispituutena. Vaihtoehtoiset lähteet käyttävät kerrointa 0,89 tai yksinkertaista vähennyskaavaa oma pituus miinus 20 senttiä; toisen oppaan mukaan luistelusauva voidaan mitoittaa myös niin, että se ylettyy nenän tai korvien alaosan korkeudelle. Myös näissä luvuissa on pientä hajontaa lähteestä riippuen, joten kaavoja kannattaa pitää suuntaa-antavina, ei millintarkkoina.

Hiihtäjän pituusPerinteinen (kerroin 0,85)Luistelu (kerroin 0,90)
160 cm136 cm144 cm
170 cm144,5 cm153 cm
180 cm153 cm162 cm

Vertailun vuoksi yksinkertaistettu vähennyskaava antaa hieman lyhyemmät mitat samoille pituuksille:

Hiihtäjän pituusPerinteinen (−30 cm)Luistelu (−20 cm)
170 cm140 cm150 cm
180 cm150 cm160 cm
190 cm160 cm170 cm

Kaikki lähteet ovat kuitenkin yksimielisiä yhdestä asiasta: luistelusauva on aina selvästi, noin 8–10 senttiä, pidempi kuin saman hiihtäjän perinteinen sauva. Tämä johtuu siitä, että luistelutekniikan työntö tapahtuu jatkuvassa liikkeessä eikä pysähtyneeltä suksen pinnalta kuten perinteisessä tyylissä, joten sauva tarvitaan pidemmälle ulottumaan.

Suksen valinta

Suksen pituuden mitoitus on oma kokonaisuutensa, mutta yhden opetusoppaan taulukossa 170-senttiselle hiihtäjälle suositellaan esimerkkinä noin 190 senttiä pitkää perinteistä suksea. Tarkka luku vaihtelee suksimallin, hiihtäjän painon ja hiihtotavan mukaan, joten yksittäistä esimerkkiä ei kannata yleistää suoraan omaksi mitaksi — vuokraamon tai myyjän kanssa sovitus on luotettavampi tapa löytää oikea pituus, samoin kuin sauvan kohdalla.

Vaatetus liikkeessä

Maastohiihdossa keho lämpenee nopeasti liikkeen ansiosta, toisin kuin laskettelussa, jossa suuri osa ajasta kuluu hississä tai jonossa paikallaan. Kerrospukeutuminen kannattaa siis suunnitella kevyemmäksi kuin laskettelussa: liian paksu ulkokerros johtaa hikoiluun jo muutaman sadan metrin jälkeen, ja hikoilu puolestaan viilentää nopeasti heti, kun vauhti hidastuu tai pysähdytään taukoa varten. Käsineet ja pipo kannattaa valita ohuemmasta materiaalista kuin laskettelussa, ja mukaan kannattaa ottaa kevyt lisäkerros taukoja varten.

Perinteisen ja luistelun perusliikkeet

Perinteisessä tyylissä perusliike on vuorotahtinen potku: paino siirtyy suksen pinnalle, joka pysyy hetken paikallaan pidon ansiosta, samalla kun toinen suksi liukuu eteenpäin. Kaksoisheitossa molemmilla sauvoilla työnnetään samanaikaisesti, mikä sopii erityisesti tasaiselle tai loivasti alaviistoon menevälle ladulle. Luistelussa liikettä viedään eteenpäin potkaisemalla vuorotellen viistoon sivulle, ja sauvatyöntö tehtään yhtä aikaa jommankumman jalan potkun kanssa — tekniikka on aluksi vaikeampi hahmottaa kuin perinteinen, koska ladun jäljet eivät ohjaa liikettä.

Ladut ja lumitilanne

Latuverkosto elää kauden mukana: ensilumen ladut ovat usein kapeampia ja herkempiä sulamiselle, kun taas keskitalven ladut kestävät päivittäistä koneellista huoltoa parhaiten. Ajantasainen lumitilanne kannattaa tarkistaa ennen ladulle lähtöä, erityisesti kauden reunoilla, jolloin lumipeite voi vaihdella paljon paikkakunnasta toiseen. Rinteessä liikkuvia koskevat säännöt eivät suoraan koske latua, mutta samat perusperiaatteet — muiden huomioiminen ja oman reitin valinta niin, ettei vaaranna muita, sekä hitaamman hiihtäjän väistäminen tarvittaessa — pätevät myös siellä; ne on koottu tarkemmin rinneturvallisuussivulle. Sauvan valinnasta tarkemmin kertoo oma sivunsa, jossa käydään läpi myös laskettelusauvojen mitoitus.

Usein kysyttyä

Kumpi on helpompi aloittaa, perinteinen vai luistelu?

Perinteinen tyyli opitaan yleensä nopeammin, koska ladun jäljet ohjaavat suksia. Luistelu vaatii enemmän tasapainoa ja tekniikkaa.

Kuinka pitkä sauva perinteiseen hiihtoon sopii?

Yhden lähteen kaavalla oma pituus kerrotaan luvulla 0,85, mikä antaa perinteisen sauvan suositellun enimmäispituuden. Eri oppaiden kaavat vaihtelevat hieman.

Miksi luistelusauva on pidempi kuin perinteinen sauva?

Luistelutekniikassa työntö tapahtuu jatkuvassa liikkeessä eikä pysähtyneeltä suksen pinnalta, minkä vuoksi luistelusauva on kaikkien lähteiden mukaan selvästi pidempi kuin perinteinen sauva.

Voiko samoilla suksilla hiihtää sekä perinteistä että luistelua?

Ei suositella: sukset on suunniteltu eri tekniikoille eri tavalla, ja myös sauvan pituus on eri kummallekin tyylille.