Pallas

Muonion kunnassa, Pallas-Yllästunturin kansallispuiston sisällä sijaitseva Pallas on poikkeuksellinen tapaus suomalaisten hiihtokeskusten joukossa: keinolumetusta ei käytetä lainkaan, vaan hiihdetään ainoastaan luonnonlumella. Se tarkoittaa, että kausi käynnistyy myöhemmin kuin useimmilla muilla keskuksilla, tyypillisesti helmikuussa. Riippuvuus luonnonlumesta tekee Pallaksesta ainutlaatuisen tapauksen: siinä missä useimmat keskukset tasoittavat lumitilanteen vaihtelua tykittämällä, Pallaksella talven kulku näkyy suoraan siinä, milloin ja miten laajasti rinteet ovat käytössä.

Rinteet ja korkeusero

Pallaksella on 9 rinnettä ja kaksi ankkurihissiä. Korkeusero on 340 metriä, mikä on Suomen toiseksi suurin hissien kattama korkeusero heti suurimman keskuksen jälkeen. Pisin rinne on 2400 metriä. Taivaskeron huipulle voi hissimatkan jälkeen jatkaa omin voimin vielä noin 450 metrin verran korkeutta, mikä avaa laajempia laskumahdollisuuksia kokeneemmille laskijoille, jotka haluavat nousta hissin yläpisteen yläpuolelle.

Koska lumetusta ei ole, rinteiden avaaminen riippuu suoraan talven etenemisestä — helmikuu on tyypillinen ajankohta, mutta tarkkaa avauspäivää ei voi luvata etukäteen. Kahden ankkurihissin varassa toimiva rinnealue on pieni verrattuna suuriin matkailukeskuksiin, mutta korkeusero ja pisimmän rinteen pituus ovat silti merkittäviä — yhdistelmä, joka tekee Pallaksesta teknisesti vaativan kohteen pienestä hissimäärästä huolimatta.

Kenelle Pallas sopii

Luonnonlumesta riippuvainen kausi ja vähäinen hissimäärä tekevät Pallaksesta kohteen, joka sopii parhaiten laskijalle, joka arvostaa autenttista, vähän muokattua ympäristöä enemmän kuin laajaa palveluvalikoimaa. Pitkä, 2400 metrin rinne palkitsee kokeneemman laskijan, joka osaa hyödyntää koko korkeuseron. Koska rinnepuistoa tai halfpipeä ei ole, Pallas ei ole ensisijainen valinta vapaalaskijalle, joka etsii nimenomaan temppuiluun rakennettua ympäristöä.

Aloittelijalle Pallas voi olla haastavampi valinta kuin suuremmat, monipuolisemmat keskukset, koska rinnevalikoima on suppea ja painottuu pidempiin, yhtäjaksoisiin laskuihin. Toisaalta juuri tämä yksinkertaisuus — vähän hissejä, pitkä rinne, ei ylimääräistä oheistoimintaa — on monelle syy valita Pallas nimenomaan rauhallisen, luontoon keskittyvän matkan kohteeksi.

Kansallispuisto ja hiihtokoulu

Alueella toimii Pallaksen Pöllöt, Suomen toiseksi vanhin hiihtokoulu, ja myös välinevuokraus onnistuu paikan päällä. Kansallispuiston sijainti tarkoittaa myös sitä, ettei alueella ole rinnepuistoa tai halfpipeä — Pallas profiloituu perinteisenä laskettelukohteena luonnon keskellä. Vanha hiihtokoulu kertoo omaa tarinaansa alueen pitkästä historiasta laskettelukohteena, vaikka rinnealue on pysynyt kooltaan vaatimattomana verrattuna moneen myöhemmin kehittyneeseen keskukseen.

Kansallispuiston suojelustatus rajoittaa rakentamista ja rinteiden laajentamista, mikä on säilyttänyt alueen luonteen muuttumattomana vuosikymmenten ajan. Tämä näkyy myös siinä, ettei alueelle ole rakennettu laajaa majoitus- tai palvelukeskittymää rinteiden välittömään läheisyyteen. Hiihtokoulun pitkä historia kertoo, että laskettelu Pallaksella ei ole uusi ilmiö, vaan osa aluetta on hyödynnetty talviurheiluun jo vuosikymmenten ajan ennen suurempien matkailukeskusten kehittymistä muualle Lappiin.

Avainluvut

Ominaisuus	Tieto
Rinteitä	9
Hissejä	2
Korkeusero	340 m
Pisin rinne	2400 m
Kausi	Tyypillisesti helmikuusta toukokuuhun

Saapuminen

Pallastunturin alue ulottuu myös Enontekiön kunnan puolelle, joten sijainti kannattaa tarkistaa reittiä suunnitellessa. Luonnonlumesta riippuvainen kausi tekee lumitilanne -sivusta erityisen hyödyllisen ennen matkan varaamista — se kertoo, onko lunta jo riittävästi rinteiden avaamiseen. Hiihtoloma -viikkojen ajoitus kannattaa myös tarkistaa etukäteen, sillä myöhään käynnistyvä kausi voi osua tiiviisti yhteen lomaviikkojen kanssa.

Koko alueen muut keskukset löytyvät Pohjois-Suomen ja Lapin hiihtokeskukset -sivulta. Kansallispuistomaasto kannattaa huomioida myös rinneturvallisuus -sivun ohjeissa ennen ensimmäistä laskua, sillä pieni hissimäärä ja vaihteleva lumitilanne tarkoittavat, että rinteiden kunto voi vaihdella tavallista enemmän saman kauden aikana.

Yhteenveto

Pallaksen ainutlaatuisuus rakentuu sille, mitä siellä ei ole: ei keinolumetusta, ei rinnepuistoa, ei laajaa matkailurakennetta. Jäljelle jää luonnonlumi, pitkä rinne ja kansallispuiston hiljaisuus. Tämä yhdistelmä ei sovi ihan kaikille, mutta niille, joille se sopii, se on hyvä syy palata takaisin vuodesta toiseen aina samaan paikkaan.

Taivaskero ja maasto

Taivaskeron huippu nousee kansallispuiston korkeimpien tuntureiden joukkoon, ja rinnealue sijoittuu sen kupeeseen. Hissiltä alas laskettaessa maasto vaihtelee avoimesta tunturimaastosta metsäisempään alarinteeseen, mikä tarjoaa vaihtelua matkan varrella. Koska aluetta ei ole rakennettu tiiviisti, laskijalla on tunne liikkumisesta aidossa erämaassa, ei rakennetussa matkailuympäristössä.

Kahden ankkurihissin rinnalla laskettelun rytmi on erilainen kuin suurissa keskuksissa: nousuja ei ole niin monta, joten päivän aikana ehtii vähemmän laskukertoja, mutta jokainen lasku on pidempi ja yhtäjaksoisempi 340 metrin korkeuseron ansiosta. Rauhallisempi rytmi sopii hyvin päivälle, jossa laskettelu on vain osa ohjelmaa muun kansallispuistoretkeilyn ohella.