Minkä pituiset laskettelusukset?

Suksen pituus on yksittäisistä valinnoista se, joka vaikuttaa laskuun eniten. Liian pitkä suksi on raskas kääntää, liian lyhyt ei pysy vakaana vauhdissa. Molemmat ääripäät tekevät laskusta hankalampaa kuin sen tarvitsisi olla, ja moni aloittelija turhautuu ensimmäisiin laskukertoihinsa juuri väärän mittaisen suksen vuoksi, ei osaamisen puutteen takia.

Pituuden valintaan vaikuttaa useampi tekijä yhtä aikaa: oma pituus, paino, taitotaso ja se, minkälaista kaarretta suksella halutaan ajaa. Yksikään näistä ei yksinään anna lopullista vastausta, vaan oikea pituus löytyy niiden yhteisvaikutuksesta.

Leuka–päälaki-sääntö

Yleisin nyrkkisääntö on yksinkertainen: pystyssä seisottaessa suksen kärjen tulisi yltää suunnilleen leuan ja päälaen välille. Sama periaate toistuu useissa riippumattomissa oppaissa, ja se pätee riippumatta siitä, minkä merkkinen tai tyyppinen suksi on kyseessä. Sääntö toimii hyvän lähtökohdan antajana silloin, kun tarkkaa taulukkoa ei ole käsillä.

Nyrkkisäännön sisällä taitotaso siirtää valintaa suuntaan tai toiseen. Aloittelija tai muuten vasta lajiin tutustuva valitsee yleensä säännön mukaista mittaa lyhyemmän suksen, koska lyhyempi suksi on kevyempi kääntää ja antaa enemmän tilaa virheille. Kokenut laskija taas hakeutuu usein säännön yläpäähän tai sen yli, koska pidempi suksi pysyy vakaampana suurilla nopeuksilla ja pitkissä kaarteissa.

Sääntö on tarkoituksella karkea, koska sen ei ole tarkoitus korvata sovitusta vaan antaa lähtökohta ennen liikkeeseen menoa tai verkkokaupan taulukoiden selaamista. Käytännössä se toimii parhaiten yhdessä muun tässä artikkelissa käsitellyn tiedon — painon, taitotason ja ajotyylin — kanssa, ei yksinään.

Miten oma pituus mitataan luotettavasti

Ennen taulukoiden käyttöä kannattaa varmistaa, että lähtötieto eli oma pituus on ajan tasalla. Pituus mitataan seisten ilman kenkiä, selkä suorana seinää vasten. Pieni virhe pituudessa ei vielä muuta lopputulosta merkittävästi, mutta suurempi epätarkkuus siirtää koko taulukon väärälle riville ja voi johtaa selvästi väärän mittaisen suksen valintaan.

Taitotaso vaikuttaa suuntaan — ei tarkkaan senttimäärään

Eri lähteet ovat samaa mieltä siitä, että taitotaso siirtää pituutta lyhyemmäksi tai pidemmäksi, mutta ne eivät ole yksimielisiä siitä, kuinka monta senttiä. Yksi opas laskee aloittelijan suksen noin kymmenen senttiä omaa pituutta lyhyemmäksi ja keskitason laskijan noin viisi senttiä lyhyemmäksi. Toinen taulukko taas antaa aloittelijalle huomattavasti suuremman, yli kymmenen sentin vähennyksen ja keskitasolle vain muutaman sentin vähennyksen samaan pituuteen nähden.

Sen sijaan lähteet ovat yksimielisiä yhdestä asiasta: expert-tason laskija valitsee suksen, joka on suunnilleen viisi senttiä omaa pituutta pidempi. Tämä yksi luku toistuu useammassa riippumattomassa taulukossa, kun taas aloittelija- ja keskitason vähennykset vaihtelevat lähteestä toiseen.

Käytännön johtopäätös on, että tarkkaa senttimäärää ei kannata pitää ehdottomana totuutena. Sen sijaan taulukoita kannattaa käyttää suuntaa antavina ja tarkentaa valintaa kokeilemalla tai liikkeen henkilökunnan avulla.

Esimerkkitaulukoita

Seuraava taulukko on yhden oppaan esimerkki suksen pituudesta hiihtäjän pituuden ja tasoluokan mukaan:

Hiihtäjän pituus	Aloittelija	Keskitaso	Expert
152 cm	140 cm	150 cm	158 cm
168 cm	155 cm	165 cm	173 cm
183 cm	170 cm	180 cm	188 cm

Toinen opas antaa saman asian koko vaihteluvälinä aloittelijasta edistyneeseen, ei jaoteltuna taitotasoittain:

Hiihtäjän pituus	Suositeltu pituusväli
152 cm	140–158 cm
179 cm	165–183 cm
188 cm	175–190 cm ja siitä ylöspäin

Kolmas lähde ilmaisee saman asian kaavana, joka lasketaan suoraan omasta pituudesta:

Taso	Kaava
Ensikertalainen	oma pituus − 15 cm
Aloittelija	oma pituus − 10 cm
Keskitaso	oma pituus − 5 cm
Edistynyt	oma pituus
Expert	oma pituus + 5 cm

Näiden kolmen taulukon väliset erot havainnollistavat hyvin sitä, miksi tarkkaa senttimäärää ei voi antaa yhtenä totuutena: sama sana “aloittelija” tarkoittaa eri taulukoissa eri asiaa.

Paino muuttaa suuntaa

Pituuden lisäksi paino vaikuttaa siihen, mikä suksen pituus tuntuu hallitulta. Painavampi laskija tarvitsee tyypillisesti hieman pidemmän suksen, jotta suksi kannattelee painoa riittävästi ja pysyy vakaana. Kevyempi laskija taas pärjää usein lyhyemmällä suksella, koska pidempi suksi voi tuntua raskaalta käsitellä eikä taivu yhtä helposti käännöksessä. Tarkkaa senttimäärää painon vaikutukselle ei ole olemassa yhtä vahvistettua lukua, joten paino kannattaa ottaa huomioon suuntana, ei tarkkana korjauskertoimena.

Painon vaikutus korostuu erityisesti silloin, kun oma paino poikkeaa selvästi siitä, mitä pituusluokan keskivertokäyttäjältä odotetaan. Tavallista pidempää mutta kevyttä henkilöä voi hyvin palvella hieman taulukkoa lyhyempi suksi, ja päinvastoin. Tässä tilanteessa liikkeen henkilökunnan apu tai suksien kokeilu ennen ostoa on hyödyllisempää kuin minkään yksittäisen taulukon noudattaminen kirjaimellisesti.

Miksi lähteet ovat eri mieltä

Taulukoiden väliset erot eivät johdu siitä, että joku lähteistä olisi väärässä. Kyse on siitä, että “aloittelija” ja “keskitaso” ovat sanoina väljiä: yksi opas tarkoittaa aloittelijalla henkilöä, joka on laskenut muutaman kerran elämässään, toinen taas henkilöä, joka on jo suorittanut ensimmäisen kautensa mutta ei vielä laske itsevarmasti vaativammassa maastossa. Kun taustaoletus taitotasosta vaihtelee, myös siihen liitetty senttimäärä vaihtelee, vaikka periaate pysyy samana.

Tästä syystä tällä sivulla ei valita yhtä “oikeaa” taulukkoa muiden yli, vaan kaikki kolme esitetään rinnakkain ja lukijaa kannustetaan käyttämään omaa harkintaa: mitä lähempänä aloittelijaa oma tausta on, sitä enemmän kannattaa nojata lyhyempään päähän taulukoiden vaihteluvälistä.

Kaarteen tyyli ja pituuden valinta

Saman pituusluokan sisällä pituus vaikuttaa myös siihen, millainen kaarre suksella syntyy luontevimmin. Lyhyempi suksi kääntyy nopeasti ja sopii tiiviiseen, nopeatempoiseen käännökseen. Pidempi suksi taas kulkee vakaammin pitkässä, vauhdikkaassa kaarteessa. Tämä kannattaa ottaa huomioon silloin, kun oma taso mahdollistaisi useamman pituuden ja valinta jää lopulta ajotyylin makuasiaksi.

Lyhyempi vai pidempi — edut tiivistettynä

	Lyhyempi suksi	Pidempi suksi
Kääntyvyys	Kevyt ja nopea kääntää	Vaatii enemmän voimaa käännökseen
Vakaus vauhdissa	Heikkenee nopeuden kasvaessa	Pysyy vakaana suuremmalla nopeudella
Virheiden sietokyky	Antaa enemmän anteeksi	Rankaisee epätarkasta tekniikasta herkemmin
Sopii tyypillisesti	Aloittelijalle, tiiviiseen kaarteeseen	Kokeneelle, pitkään ja vauhdikkaaseen kaarteeseen

Taulukko kiteyttää saman periaatteen, joka toistuu kaikissa käsitellyissä lähteissä, vaikka tarkat senttimäärät niiden välillä vaihtelevatkin.

Lapsille oma logiikka

Lasten suksien pituuden valinnassa painottuvat eri asiat kuin aikuisilla, koska kasvu ja taidon kehittyminen ovat nopeampia ja kasvunvara on otettava huomioon toisin kuin aikuisen suksiparissa, joka on tarkoitettu käytettäväksi muuttumattomana usean kauden ajan. Aihe käsitellään omana kokonaisuutenaan lasten välineet -sivulla.

Kun pituus on epäselvä

Jos oikea pituus jää valinnan hetkellä epäselväksi, turvallisempi suunta on lyhyempi suksi: se on kevyempi käsitellä ja antaa enemmän anteeksi, vaikka ei olisikaan pisimmillään vakain vaihtoehto. Suksea on helpompi vaihtaa myöhemmin pidempään, kun taito karttuu, kuin sopeutua heti alkuun liian pitkään ja hankalasti käsiteltävään pariin.

Pituuden lisäksi kannattaa muistaa, että sukset ja monot on sovitettava toisiinsa — monojen koon ja sopivuuden käy läpi laskettelumonot-sivu, ja suksityyppien erot yleisemmällä tasolla laskettelusukset-sivu. Jos harkinnassa on twin tip -malli parkkilaskuun, kannattaa huomioida, että sen pituussuositukset noudattavat pitkälti samaa leuka–päälaki-periaatetta kuin tavallisillakin laskettelusuksilla.