Laskettelusukset

Laskettelusukset valitaan suksityypin, pituuden ja käyttäjän painon mukaan. Näin all-mountain-, carving-, freeride- ja twin tip -sukset eroavat toisistaan.

Laskettelusukset eivät ole yksi tuote vaan perhe erilaisia välineitä, jotka on rakennettu eri lumelle ja eri ajotyyliin. Oikea valinta lähtee siitä, millä rinteellä ja millä tyylillä suurin osa kausesta lasketaan, ei siitä, mikä malli sattuu olemaan esillä liikkeessä. Sama pätee siihen, milloin sukset hankitaan: kausi määrittää, kannattaako katse kiinnittää uuteen pariin, käytettyyn suksipariin vai edellisen kauden huoltoon.

Suksen rakenne lyhyesti

Suksen kolme perusosaa ovat runko (ydin), pohja ja teräs reunoin kulkeva metalliteräs. Ydin antaa suksen jäykkyyden ja käyttäytymisen: pehmeämpi ydin taipuu ja antaa anteeksi, jäykempi ydin pysyy vakaana kovassa vauhdissa. Pohja on kosketuksessa lumeen ja siihen imeytyy vaha, joka parantaa liukua ja suojaa materiaalia kulumiselta. Teräs pitää suksen kiinni lumessa etenkin kovalla ja jäisellä alustalla, ja sen terävyydestä ja kulmasta huolehditaan säännöllisellä huollolla. Nämä kolme osaa yhdessä ratkaisevat, miltä suksi tuntuu käytössä enemmän kuin suksen pintaväritys tai mallin nimi.

Suksityypit lyhyesti

All-mountain-suksi on yleisvälinen, joka toimii sekä hoidetulla ladulla että sen reunamilla. Se on tavallisin valinta silloin, kun samoilla suksilla lasketaan koko kausi vaihtelevissa olosuhteissa eikä ajotyyliä ole vielä lyöty lukkoon.

Carving-suksi on kapeampi ja rakennettu ensisijaisesti kovalle, hoidetulle ladulle. Se kääntyy nopeasti terävään kaarteeseen ja sopii sille, joka laskee lähes yksinomaan valmiiksi ajettuja rinteitä ja arvostaa tarkkaa, kapeaa kaarrejälkeä enemmän kuin monikäyttöisyyttä.

Freeride-suksi on leveämpi ja tehty irtolumelle ja rinteen ulkopuoliselle maastolle. Leveämpi suksi kannattelee paremmin pehmeässä lumessa, mutta on kankeampi käsitellä kovalla, jäisellä pinnalla. Freeride-suksi on tyypillisesti myös jäykempi, jotta se pysyy hallittavana vauhdilla epätasaisessa maastossa.

Twin tip -suksi tunnistaa symmetrisestä, molemmista päistä ylöspäin kaartuvasta muodosta. Se on suunniteltu alun perin parkkilaskuun ja taaksepäin laskemiseen, mutta on yleistynyt myös tavallisessa rinnelaskussa monikäyttöisyytensä vuoksi. Aihetta käsitellään tarkemmin twin tip -suksien omalla sivulla.

SuksityyppiTyypillinen maastoLeveysJäykkyys
All-mountainHoidettu latu ja sen reunatKeskileveäKeskijäykkä
CarvingHoidettu, kova latuKapeaKeskijäykkä–jäykkä
FreerideIrtolumi, rinteen ulkopuoliLeveäJäykkä
Twin tipParkki, taaksepäin laskuVaihteleePehmeä–keskijäykkä

Taulukko kuvaa suuntaa, ei tarkkoja mittoja: sama nimike vaihtelee valmistajan mukaan, ja moni suksi sekoittaa piirteitä eri tyypeistä. Siksi kannattaa suhtautua malliston omiin tyyppinimikkeisiin väljästi ja arvioida sukea ennemmin sen leveyden, jäykkyyden ja profiilin perusteella kuin markkinointinimen perusteella.

Pituus ratkaisee enemmän kuin malli

Suksen pituus vaikuttaa laskuun enemmän kuin suksityyppien väliset erot. Yleissääntönä suksen tulisi pystyssä seisottaessa yltää suunnilleen leuan ja päälaen välille. Lyhyempi suksi kääntyy helpommin ja antaa anteeksi virheitä, minkä vuoksi aloittelija valitsee usein tätä sääntöä lyhyemmän suksen. Pidempi suksi taas pysyy vakaampana suurella nopeudella ja pitkässä kaarteessa, minkä vuoksi kokenut laskija hakeutuu usein pidemmän pään suksiin. Sama periaate koskee myös sitä, minkälaista kaarrosta suksella halutaan ajaa: oman kokoluokan sisällä lyhyempi suksi sopii nopeisiin, tiiviisiin käännöksiin ja pidempi vauhdikkaaseen, pitkäkaartoiseen laskuun.

Myös paino vaikuttaa suuntaan: painavampi laskija tarvitsee tyypillisesti pidemmän suksen ja kevyempi lyhyemmän, koska suksen pituus ja jäykkyys on mitoitettu tietylle painoalueelle. Iän ja tason lisäksi paino on siis kolmas tekijä, joka kannattaa ottaa huomioon ennen kuin pituutta pyöristää lähimpään saatavilla olevaan malliin.

Eri lähteet antavat toisistaan hieman poikkeavia senttimääriä samannimisille taitotasoille — yksi opas laskee aloittelijan suksen noin kymmenen senttiä omaa pituutta lyhyemmäksi, toinen yli kymmenen senttiä lyhyemmäksi. Tätä sivustoa lukiessa kannattaakin pitää cm-lukuja suuntaa-antavina ja nojata ensisijaisesti leuka–päälaki-sääntöön. Tarkemmat taulukot taitotason ja pituuden mukaan, sekä eri lähteiden väliset erot, on koottu suksien pituus -sivulle.

Leveys ja profiili

Suksen leveys keskikohdalta vaikuttaa siihen, millä lumella se toimii parhaiten. Kapeampi suksi on ketterämpi kovalla ladulla, leveämpi kannattelee paremmin pehmeässä lumessa. Tämä on sama periaate, joka erottaa carving- ja freeride-suksen toisistaan.

Suksen profiili eli se, miten pohja kaartuu pituussuunnassa, vaikuttaa myös käyttäytymiseen. Camber-profiilissa suksen keskikohta kaartuu ylöspäin ilman painoa, mikä antaa pitoa kovalla lumella. Rocker-profiilissa kärki, häntä tai molemmat kaartuvat ylöspäin jo lepotilassa, mikä helpottaa kääntymistä ja parantaa kannattelua pehmeässä lumessa. Monissa nykysuksissa yhdistetään molempia: camber keskiosassa pidon vuoksi ja rocker kärjessä helpon käsittelyn vuoksi.

Profiilin vaikutus näkyy selvimmin silloin, kun lumi vaihtuu kesken päivän. Aamun kovalla, jäisellä ladulla camber-painotteinen suksi tuntuu vakaammalta, kun taas iltapäivän pehmenneessä lumessa rocker-kärki estää suksea kaivautumasta lumeen käännöksen alussa. Tästä syystä moni yleisvälineeksi tarkoitettu all-mountain-suksi pyrkii kompromissiin, joka toimii kohtalaisesti molemmissa tilanteissa sen sijaan, että se olisi erinomainen vain toisessa.

Taso ja käyttötapa ohjaavat valintaa

Aloittelijalle sopii tavallisesti pehmeämpi, lyhyempi ja anteeksiantavampi all-mountain-suksi. Kun tekniikka kehittyy ja vauhti kasvaa, moni siirtyy pidempään tai jäykempään sukseen, joka pysyy vakaana suuremmalla nopeudella. Suksen jäykkyys vaikuttaa myös siihen, kuinka paljon virheitä se antaa anteeksi: pehmeä suksi taipuu helpommin ja tasoittaa epätarkkaa tekniikkaa, jäykkä suksi vaatii tarkempaa painonsiirtoa mutta palkitsee sen vakaudella.

Se, kuinka usein rinteessä käydään, kannattaa ottaa huomioon myös suksien hankintatavassa. Satunnaiselle käyttäjälle käytetty suksipari voi olla toimiva vaihtoehto, koska suksien perusominaisuudet eivät vanhene samaan tahtiin kuin esimerkiksi urheiluvälineiden elektroniikka. Käytettyjä suksia ostaessa kannattaa kuitenkin tarkistaa pohjan ja terien kunto sekä siteiden ikä huolellisesti, ja aihetta käsitellään käytettyjen suksien ostajan oppaassa.

Hintataso ja hankinta-ajankohta

Sivusto ei listaa hintoja, vaan käyttää kolmiportaista hintatasoa: edullinen, keskihinta ja premium. Edullisen tason suksi riittää hyvin sille, joka laskee muutaman kerran kaudessa eikä vielä tiedä omaa suksityyppiään. Keskihinnan suksi on tyypillinen valinta säännölliselle laskijalle, joka on jo löytänyt oman ajotyylinsä. Premium-tason suksi kannattaa harkita silloin, kun laskukertoja on paljon ja suksen ominaisuuksilta vaaditaan enemmän tarkkuutta.

Kauden alku on luonteva hetki suksien hankinnalle, koska valikoima on silloin laajimmillaan ja uusille suksille jää koko kausi käyttöön ennen ensimmäistä huoltokierrosta. Kauden aikana huomio siirtyy jo suksien kuntoon: pohjan vahaukseen ja terien teroitukseen, jotta liuku ja pito pysyvät hyvänä koko kauden ajan. Kauden päätteeksi taas ratkaisee oikea kesäsäilytys, joka vaikuttaa suoraan siihen, missä kunnossa sukset ovat seuraavana syksynä. Kaikki kolme vaihetta on koottu omalle huoltosivulle.

Sovitus muihin välineisiin

Suksien valinta liittyy suoraan monojen valintaan, sillä side ja mono on sovitettava yhteen suksen kanssa eikä mikä tahansa mono-side-yhdistelmä toimi turvallisesti kaikkien suksien kanssa. Monojen koon ja jäykkyyden valinta käydään läpi laskettelumonot-sivulla, ja sama Mondopoint-kokojärjestelmä vaikuttaa myös siihen, kuinka side on säädettävä.

Ensimmäistä kertaa rinteeseen lähtevälle kannattaa lisäksi lukea aloittelijan opas, jossa käydään läpi ensimmäisen laskupäivän kulku suksien valinnan lisäksi: miten aurajarrutus opitaan, miten hissiin noustaan ja millainen rinne kannattaa valita ensimmäiseksi. Suksien valinta on vain yksi osa kokonaisuutta, mutta usein se osa, joka ratkaisee, tuntuuko ensimmäinen laskukerta hallitulta vai turhauttavalta.

Muistilista ennen ostopäätöstä

Ennen kuin pari valitaan liikkeen hyllystä tai verkkokaupan listalta, kannattaa käydä läpi muutama kysymys:

  • Millä lumella ja millä rinteellä suksia käytetään useimmiten — hoidetulla ladulla, vaihtelevassa maastossa vai irtolumessa?
  • Kuinka moni kausi laskutaitoa on takana, ja onko oma ajotyyli jo vakiintunut?
  • Onko suksipari tarkoitus omistaa useaksi kaudeksi vai riittääkö yksi kausi kokeiluun?
  • Onko monot ja siteet jo olemassa, vai hankitaanko koko kokonaisuus samalla kertaa?

Näihin vastaaminen etukäteen karsii suurimman osan vaihtoehdoista pois ja tekee lopullisesta valinnasta huomattavasti yksinkertaisemman, oli kyse sitten uudesta tai käytetystä parista.

Usein kysyttyä

Mikä suksityyppi sopii aloittelijalle?

All-mountain-suksi on tavallisin valinta aloittelijalle, koska se toimii sekä ladulla että sen reunoilla eikä vaadi erikoistumista yhteen lumityyppiin.

Onko carving-sukset ja all-mountain-sukset sama asia?

Ei. Carving-suksi on rakennettu ensisijaisesti hoidetulle rinteelle ja kaarteiseen laskuun, kun taas all-mountain-suksi tasapainottelee kovan ladun ja vaihtelevamman maaston välillä.

Kannattaako suksien pituus arvata pituuden perusteella?

Pituussuunta kannattaa hakea leuka–päälaki-säännöllä ja tarkentaa sitä oman taitotason ja painon mukaan. Tarkempi taulukko on suksien pituus -sivulla.

Milloin uudet sukset kannattaa hankkia?

Kauden alku on luonteva hetki, koska silloin valikoima on laajimmillaan ja suksille jää koko kausi käyttöön ennen seuraavaa huoltokierrosta.