Lumilautasiteet

Lumilautasiteiden tyypit, koko, kulmat ja kiinnitysjärjestelmät. Sivulla myös alppimonojen DIN-vapautusarvo ja miksi sen säätää aina ammattilainen.

Lumilautasiteet ja alppisukssiteet ovat kaksi eri tekniikkaa kahdelle eri lajille, eikä niitä kannata sekoittaa keskenään. Tällä sivulla käydään ensin läpi lumilautasiteiden tyypit, koko ja säädöt, ja lopuksi erikseen alppimonojen DIN-vapautusarvo, joka on turvallisuuden kannalta oma kokonaisuutensa ja käsitellään siksi selvästi omana osionaan.

Sidetyypit

Strap-in eli perinteinen hihnasidonta koostuu kahdesta erillisestä hihnasta, nilkka- ja varvashihnasta, jotka kiristetään räikillä. Se on erittäin muunneltava ja tukeva istuvuudeltaan ja sopii kaikille tasoille puistosta pehmeään lumeen, mutta on hitaampi pukea ja riisua kuin muut tyypit, ja hihnojen käyttö käsineillä voi olla hidasta kylmällä säällä.

Rear-entry eli takaa-astuttava side toimii siten, että korkeatuki eli highback taittuu alas, jolloin jalka työnnetään sisään takakautta valmiiksi säädetyn kaistaleen alle. Kun jalka on paikallaan, korkeatuki lukittuu ylös ilman räikkien kiristämistä. Se on nopea ja kätevä, mutta istuvuus on hieman vähemmän säädettävä kuin perinteisessä hihnasiteessä.

Step-on-siteessä yhteensopiva kenkä napsahtaa suoraan siteeseen kiinni ilman hihnoja lainkaan. Se on kolmesta tyypistä nopein ja kätevin, mutta vaatii toisiinsa yhteensopivan kenkä-side-parin.

Koko suhteessa kenkään

Siteen koko ilmoitetaan yleensä kirjaimin S/M/L/XL ja mitoitetaan kenkäkoon mukaan. Oikeassa koossa räikin tai hihnan tulisi asettua kiskon keskivaiheille, ja kantapään tulisi istua tiiviisti siteen kantakuppiin. Liian pieni side ei salli kenkää kiinnittyä tukevasti, ja liian suuri side heikentää ohjaustarkkuutta.

KokoUS-miehetEUMondo
S5,5–7,537–40,523,5–25,5
M8–1041–4326–28
L10,5–1343,5–4628,5–31

Taulukko on yhden valmistajan (Union Binding Company) esimerkkitaulukko. Eri valmistajien koot eivät ole keskenään identtisiä, joten side kannattaa aina sovittaa juuri niihin kenkiin, joiden kanssa sitä käytetään.

Haaraston leveys ja kulmat

Stance-leveys eli jalkojen etäisyys toisistaan mitataan jalkojen keskikohtien välisenä matkana, ja peruslähtökohta on suunnilleen olkapäiden leveys. Erään ohjeen mukaan leveys skaalataan ajajan pituuden mukaan:

Ajajan pituusStance-leveys
alle 155 cm43–46 cm
157–163 cm46–48 cm
165–173 cm48–51 cm
175–183 cm51–53 cm
yli 183 cm56–58 cm

Jalkojen kulmissa lähteet eroavat toisistaan selvästi, eikä yhtä oikeaa lukua ole olemassa. Yksi lähde antaa duck-asennon takajalan kulmaksi noin −3…−12 astetta, toinen −10…−15 astetta samalle asennolle. Molemmat lähteet ovat kuitenkin samaa mieltä siitä, että yli −15 asteen takakulmaa ei kannata käyttää polvirasituksen vuoksi. Koska tarkkaa yhteistä lukua ei ole, kulma kannattaa hakea kokeilemalla — se on lopulta myös makuasia.

Highbackin eli korkeatuen kiertoa säädetään kohdistamaan se paremmin laudan etureunan linjan kanssa, ja etukallistus eli forward lean lisää tehoa ja tarkkuutta etureunan käännöksiin, mutta tekee ajotuntumasta samalla jäykemmän. Etukallistuksen määrä on viime kädessä makuasia: kilpa-, freeride- ja puoliputkiajajat käyttävät tyypillisesti enemmän etukallistusta, monet freestyle-ajajat vähemmän löysemmän tunteen vuoksi.

Kiinnitysjärjestelmät

Siteet kiinnittyvät lautaan kolmella yleisellä tavalla. 4x4-kuvio on neljän reiän neliö, jossa reiät ovat neljän sentin välein molempiin suuntiin. 2x4-kuvio on tämän muunnos lisäreikineen, mikä antaa enemmän vaihtoehtoja stance-leveyden hienosäätöön. Channel-järjestelmässä laudassa on kaksi pituussuuntaista kanavaa, joihin siteen liukuva levy lukittuu, mikä mahdollistaa lähes portaattoman leveyden ja kulman säädön. Moni nykyaikainen side käyttää yhdistelmälevyä, joka sopii kaikkiin kolmeen järjestelmään.

Kiinnitysjärjestelmä kannattaa tarkistaa ennen siteen ostoa, koska väärä levy tekee siteestä laudalle kiinnittämättömän riippumatta siitä, miten hyvin muut ominaisuudet muuten sopisivat omaan ajotyyliin.

Alppimonojen DIN-vapautusarvo

Tämä osio koskee alppihiihdon siteitä, ei lumilautaa. Alppisukssiteen tehtävä on päästää mono irti hallitusti tietyssä kuormituksessa, jotta jalka ei vahingoitu kaatumisessa. Tätä vapautuskuormaa kutsutaan yleisesti DIN-arvoksi.

Aihetta ohjaavat kaksi kansainvälistä standardia: ISO 11088 määrittelee siteen kokoonpano-, säätö- ja tarkastusmenettelyt, ja ISO 8061 määrittelee menetelmän vapautusmomenttien valintaan. ISO 11088 nojaa nimenomaisesti ISO 8061:n vapautusarvoihin, eli kyseessä on yhteen kytketty standardipari, ei kaksi erillistä ohjetta. Vanhempi DIN 7881-5 -standardi on korvattu näillä.

ISO 11088:n mukaan asetukseen vaikuttavat hiihtäjän massa, pituus, ikä, monon pohjan pituus ja niin sanottu hiihtäjätyyppi. Jälleenmyyjien käyttämä kolmiluokkainen jaottelu on suuntaa-antava tapa kuvata hiihtäjätyyppiä: varovainen ja aloitteleva hiihtäjä hakee herkemmän vapautuksen, keskitason hiihtäjä tasapainon pidon ja vapautuksen välillä, ja edistynyt, nopeaa ja kovaa maastoa suosiva hiihtäjä vahvemman pidon tahattomien vapautusten estämiseksi.

Verkosta löytyvät DIN-taulukot ja -laskurit, jotka yhdistävät nämä tekijät yhdeksi suositelluksi lukemaksi, ovat jälleenmyyjien ja välinevalmistajien omia, kolmansien osapuolten laatimia approksimaatioita — ne eivät ole suoria lainauksia ISO-standardin tekstistä, vaikka ne perustuvat samaan periaatteeseen. Niitä voi käyttää korkeintaan karkeana suunnan antajana ennen liikkeeseen menoa.

Lopullinen DIN-asetus on aina jätettävä pätevän hiihtovälineteknikon tehtäväksi, joka mittaa ja säätää siteen kalibroidulla, ISO 11110 -standardin mukaisella testauslaitteella. ISO 11088 edellyttää myös, että liike antaa käyttäjälle säätöraportin, jossa on hiihtäjän parametrit, mitatut arvot ja nimenomainen varoitus siitä, ettei mikään side voi taata täyttä suojaa loukkaantumiselta onnettomuustilanteessa. DIN-arvoa ei pidä koskaan yrittää säätää itse kotona ilman kalibroitua laitetta ja koulutettua tekijää.

Kokonaisuus ratkaisee

Side, kenkä ja lauta toimivat yhdessä, joten yhden osan vaihtaminen kannattaa aina tarkistaa muiden kanssa. Lumilauta -sivulla käydään läpi laudan leveyden ja kenkäkoon suhde, ja lumilautakengät -sivulla kenkien koko ja jäykkyys. Alppipuolen välineistä laskettelusukset ja laskettelumonot käsittelevät suksien ja monojen valintaa laajemmin, ja rinneturvallisuus -sivu kokoaa muun turvallisuuteen liittyvän perustiedon.

Usein kysyttyä

Mikä sidetyyppi on nopein pukea?

Step-on-side on nopein, koska yhteensopiva kenkä napsahtaa suoraan kiinni ilman hihnoja. Rear-entry on lähes yhtä nopea, kun taas perinteinen strap-in-side vaatii aina räikkien kiristämisen.

Miten stance-leveys valitaan?

Perälähtökohta on suunnilleen olkapäiden leveys. Erään ohjeen taulukko skaalaa leveyden ajajan pituuden mukaan, esimerkiksi 165–173 cm pitkälle ajajalle noin 48–51 cm.

Mitä kulmaa siteisiin kannattaa laittaa?

Lähteet antavat toisistaan poikkeavia lukuja etenkin duck-asennon takajalan kulmalle, joten yhtä oikeaa lukua ei ole. Kulma kannattaa hakea kokeilemalla omalta mukavuusalueelta.

Mikä on DIN-arvo ja voiko sen säätää itse?

DIN-arvo on alppisiteen vapautusmomentti, joka lasketaan painon, pituuden, iän, monon pohjan pituuden ja hiihtäjätyypin perusteella ISO-standardien mukaisesti. Sitä ei pidä säätää itse: säädön tekee ja tarkistaa aina ammattilainen kalibroidulla laitteella.

Miksi lumilautasiteillä ei ole DIN-arvoa?

DIN-vapautusarvo koskee alppisukssiteitä, joissa mono irtoaa siteestä hallitusti kaatumistilanteessa. Lumilaudassa kenkä pysyy kiinni siteessä koko ajan, joten järjestelmä on rakenteeltaan erilainen.